Väsyneitä, mutta onnellisia poikia

Ensimmäinen piirisarjaturnaus Joensuussa on takana. Tuloksena kaksi voittoa ja kaksi tappiota. Järjestäjien aikataulusekoilujen takia pojat joutuivat pelaamaan kaksi 4x10 minuutin peliä peräkkäin ilman kunnollista taukoa välissä, ja tämä ei voinut olla heijastumatta peliesitykseen.

Ensimmäistä kertaa valmentajaurani aikana kuulin, että joku pyysi itse päästä vaihtoon. Pojat siis käytännössä pelasivat lähes täysimittaisen ottelun ilman kunnon taukoja. Ei ihme, että väsytti...

Kokoonpanot tähän turnaukseen olivat seuraavat:

WJK/Sininen: Juuso, Jesse K, Joona K, Toni, Joonatan, Sami, Juho, Vertti sekä Jooseppi.

WJK/Valkoinen: Tuomas, Kalle, Arttu, Niko, Joona L, Jesse H, Veeti K, Leevi I sekä Matias.

Kokoonpanoista puuttuivat Joona V, Leevi Hu, Leevi He sekä Aatu.

Sininen joukkue voitti ensimmäisen ottelunsa helposti 7-0 Ylämyllyn Yllätyksen sinistä porukkaa vastaan. Pojat pelasivat hyvin, mutta suurin syy rumiin lukemiin oli se, että vastustajat olivat pääosin vuonna 2000 syntyneitä. Pelin ihmeellisyyksiin kuului se, että maalivahtina ollut Juuso ei torjunut yhtään laukausta.

Valkoinen joukkue hävisi ensimmäisen ottelunsa Yllätyksen valkoista joukkuetta tiukan väännön jälkeen 0-1.

Kuten edellä sanottiin, toiset pelit alkoivat lähes heti ensimmäisten loputtua. Valkoisen joukkueen asema ei ollut helppo, sillä vastaan asettui yksi sarjan parhaista joukkueista Lehmon Pallo Joensuusta. Pojat taistelivat hyvin, mutta kun väsymys iski, se näkyi kentällä. Pahimmillaan vastakkain oli kolme LehPan poikaa ja meidän maalivahtimme Arttu. LehPan pojat syöttelivät ja häkki heilui... LehPa jyräsi ottelun lopussa levänneenä ja peli päättyi 10-0. Oikea joukkue varmasti voitti, sen verran kova sakki vastustaja oli. Mikäli alkuperäisessä aikataulussa olisi pysytty, pojat olisivat varmasti laittaneet paremmin kampoihin.

Sinisen joukkueen toinen peli oli Juuan Palloseuraa vastaan heti edellisen loputtua ja se voitettiin 3-0. Väsymys iski tässäkin pelissä, mutta vastus ei ollut niin kova kuin toisella joukkueella. Pojat pelasivat loistavasti ja hallitsivat peliä siten, että Juho maalissa oli lähes työtön, mutta hoiti mm. yhden läpiajon.

Tämän pelin erikoisuuksiin kuului hukattu rankki; Sami laukoi niin kovaa yläputkeen, että se tärisee varmaan vieläkin. Ylärimasta pallo kimposi 10 cm maaliviivan meidän kannaltamme katsottuna väärälle puolelle, josta se olisi ollut helppo tuikata maaliin, mutta kukaan pojista ei rynnännyt laukauksen perään. Tätä pitää treenata huomenissa.

Pelissä nähtiin myös yksi junnujalkapalloilun ikävistä puolista, kun liukutaklaus suoraan takaapäin laittoi Joonatanin lentomatkalle. Onneksi mitään ei tapahtunut. Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi liukutaklaus, joka on yksi jalkapallon vaativimmista suorituksista sallitaan tämän ikäisissä? Yksi osuma nilkkaan ja jalkapalloharrastus on siinä... Aikuisten peleissä ko. taklauksesta olisi mitä luultavimmin seurannut ulosajo.

Summa summarum. Poikien peli kehittyy koko ajan, yksilötaidot kehittyvät sekä joukkuepelaaminen. Lauantaina nähtiin loistavia haltuunottoja ilmasta sekä mm. muutama seinäsyöttö. Tästä on hyvä jatkaa Suonenjoelle, jossa pelataan jo ensi lauantaina. Joukkueiden kokoonpanoja muutetaan sinne jonkin verran, koska tavoitteena on tehdä yksi yhtenäinen joukkue isolle kentälle siirtymistä ajatellen.

Jipon 99-porukalle kiitos hyvistä järjestelyistä. Varsinkin pelinohjaajien toiminta ansaitsee erityiskiitoksen. Jipolle seurana toivomus, että tällainen aikataulusekoilu ei enää toistuisi. Tapahtumien päällekkäisyys pitää havaita ajoissa, ei vasta edellisenä iltana.

Maalintekijät: Sami (3), Vertti (3), Joona K, Jesse K, Joonatan sekä Juho.