Joukkueen kalenteri

30.5.2011

Huhhahhuli turpiin tuli....

Liekö alkukauden menestys tuudittanut pojat siihen uskoon, että koko kausi voidaan sluibailla vai mistä lienee ollut kysymys, mutta Liperin koulukeskuksen nurmelle astui täysin sisuton joukkue. Tulos oli asenteen mukainen, kahdesta pelistä 1 piste ja tämän myötä ilmeisesti saamme heittää haaveet valiosarjaan pääsystä pienkentässä.

Ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui Niemisen Urheilijat. Ottelun alkuvihellyksestä asti tiesin, että tulossa on vaikea päivä. Suoritetun alkupotkun jälkeen kaikki pojat pysähtyivät suu auki katsomaan, kun vastustaja ei tullutkaan päälle. Menimme kuitenkin ottelussa nopeasti 2-0 johtoon ja tähän kaikki sitten loppuikin. NiemU kävi läpi ottelun päälle kuin yleinen syyttäjä, eikä koko ajan kovinkaan puhtain ottein. Joukkueessa oli pari pelaajaa, jotka potkivat kaikkea mitä liikkuu. Todisteena tästä on oman poikani jalassa oleva 3*7 cm mustelma. Hänen mainitessaan tuomarille, että häntä potkittiin jaloille rankkarialueen tuntumassa, tuomari totesi: "Ei potkittu". Vastustajan liukutaklaukset tulivat lähes koko ajan nappulat edellä ja kun eräs poika mainitsi tästä tuomarille, hänelle vastattiin: "Kyllä valmentaja huutaa, jos tullaan nappulat edellä...". Minä kun olen ollut aina siinä uskossa, että valmentajan pitää olla hiljaa ja onpa minut pari vuotta sitten poistettu kentältäkin huutelun takia. Poikien mainittua tuomarille jaloille potkimisesta, hän alkoi joitakin viheltää pois.

Jaloille potkiminen oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, pojat alkoivat selkeästi pelätä vastustajaa. NiemUlle täydet pisteet loistavasta tsempistä, jolla he pelasivat läpi ottelun ja kuten lähes aina, yritys palkitaan. Vastastaja teki kolme maalia peräkkäin ja meni 3-2 johtoon. Vaihtojen ansiosta poikien peli vähän parani ja lopussa me puolestamme hyödyimme, kun Juuso ohjasi pallon maaliin. Omasta mielestäni tilanne olisi pitänyt tuomita käsivirheeksi. Peli päättyi 3-3 -lukemiin.

Pahinta mielestäni oli, että jätimme tekemättä ne asiat, joita painotimme Jannen kanssa kopissa ennen peliä: 1. Laukaukset alas. Nyt kaikki laukaukset painuivat yli tai suoraan kookkaan maalivahdin syliin. 2. Puolustus ei voi nousta ja jättää miehiä selän taakse, koska ei ole paitsioita. Nyt vastustaja iski kaksi maalia tällaisista tilanteista.


Toisessa pelissä vastaan asettui Ylämyllyn Yllätys ja kuinka ollakaan, kaikki meidän poikamme seisoivat. Alle minuutti pelattu ja pallo oli omassa maalissa. Pojat kuitenkin kokosivat itsensä ja siirtyivät 2-1 johtoon. Tämän jälkeen homma taas kuitenkin kummallisesti repsahti ja vastustaja siirtyi 4-2 johtoon. Saimme vielä kavennettua ja pelin viimeisellä viidellä minuutilla peli oli käytännössä yhtä maalia, kun me hyökkäsimme ja vastustaja puolusti.

Sitten se tapahtui taas: Joona murtautui hienon yksilösuorituksen jälkeen rankkarialueelle ja hänen selkäänsä juostiin ilman pienintäkään mahdollisuutta koskea palloon. Joona kaatui ja ei mitään... Haluaisin todella tietää mitä rankkialueella pitää tehdä, jotta pilkku uskalletaan viheltää. Väkisinkin hiipi mieleen ajatus, että kotijoukkueen pitää voittaa...

Maalintekijät ja syöttäjät:

http://www.wjkjuniorit.fi/joukkue1/ottelut.html?p=89907

http://www.wjkjuniorit.fi/joukkue1/ottelut.html?p=89911

Summa summarum. Kaksi heikkoa peliä ja valiosarjan paikka ilmeisesti menetetty. Pelit jatkuvat torstaina lyhennetyssä kentässä Jippo-00:n vieraana. Parannuksen on tapahduttava nimen omaan asennepuolella. Poikin on aika oppia, että pitää pelata sillä tavalla ja sillä taktiikalla kuin kerrotaan. Pihapelit ovat sitten asia erikseen!



0 kommenttia: