Kyllä saa pojista olla ylpeä. Tänään sunnuntaina lähdimme aamulla puoli yhdeksän aikaan Siilinjärvelle kahdeksan joukkueen turnaukseen. Vastuksena oli tiedossa KuPS Etelä, KuPS Junnuliiga/Valkoinen sekä ToU.
Aamupeli oli KuPS Etelää vastaan. Vastustaja aloitti sekä kovasti, vahvasti että taitavasti, ja vasta heränneet omat pojat ei herättelyistä huolimatta päässeet peliin aivan täysin mukaan. Peli päättyi Etelälle 2-0. Positiivista pelissä oli se, että kaksintaisteluja ei hävitty enää niin paljon kuin viime Joensuun tai Mikkelin pelissä, ja joitain tilanteitakin saatiin rakennettua.
Päivällä vastaan asettui toinen KuPS, joka myöhemmin voittikin tämän aamuisen KuPSin. Poikien peli kuitenkin napsahti juuri sille uralle, mitä sen pitäisi olla: peli-ilo, joukkuepeli, syötöt, yksilösuoritukset, puolustaminen, hyökkääminen, maalinteko ja viimeistely - kaikki osui juuri oikealle kohdalleen. Tuloksena kauden avausmaalit ja voitto, 2-0.
Samalla sykkeellä, ruokailun jälkeen, lähdettiin pelaamaan ToU:ta vastaan. Tämän pelin panos oli tiedossa, voitolla mitalipeleihin, häviöllä huonomille peleille. Pojat kuitenkin jatkoi samalla tahdilla kuin oli KuPS pelissä jo aloitettu. ToU, joka oli ainakin allekirjoittaneen mielestä kovin vastus koko alkulohkosta, kaatui jännitysnäytelmän jälkeen 2-1. Pronssipeli odottaa.
Mitalipeliin paukut kuitenkin loppuivat jo ennen kuin peli alkoi. Kolme peliä alla, vain kaksi vaihtomiestä, kolhuja otettiin paljon. Viimeinen peli meni taistellessa, mutta ei vastustajaa, vaan väsymystä vastaan. Vastustaja, Siilinjärven palloseura SiPS, kahdella kentällisellään sai pyöritettyä meitä taidokkailla yksilöillään, vaikka kovasti pyristelimme vastaan. Lopulta peli päättyi harmilliseen 3-0 tappioon.
Harmillinen ei kuitenkaan ole se sana, jolla kuvailisin tätä turnausta ja sen lopputulosta. Enemmänkin semmoiset adjektiivit kuin lupaava, hyvä ja, jos vertaa edellisiin peleihin, varsin loistava. Peli on juuri sitä, mihin me valmentajina pyrimme: älykästä ja syöttelevää joukkuepeliä, jossa kukaan ei anna periksi ja puolustaa sekä hyökkää loppuun saakka. Sitä se kahdessa voitetussa pelissä nimittäin oli. Kuten jo alussa sanoin, kyllä saa olla ylpeä. Toivottavasti sama draivi jatkuu sitten vielä sarjapeleihin.
Sitten vielä käytännön asioita. Huomenna maanantaina ei ole harjoituksia, keskiviikkona jatketaan 16.30. Lauantaina lähtö ensimmäiseen sarjapeliin, ilmoittautuminen nimenhuudossa.
Eipä tässä muuta, mukavaa alkuviikkoa kaikille.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti